Onko stressi sittenkään pahasta?

Olen viime aikoina  suurella mielenkiinnolla lukenut uusia tutkimuksia stressistä. Se on haastanut omaa ajatteluani ja laittanut pohtimaan sitä, miten paljon merkitystä on sillä, miten stressiin suhtaudumme. Meille on aina kerrottu, että stressi on haitallista. Työelämässä, mediassa ja arjen keskusteluissa stressi nähdään lähes poikkeuksetta kuormittavana ja sairastuttavana asiana, jota pitäisi välttää. Huomaamattamme olemme rakentaneet ajattelutavan, jossa stressistä itsestään on tullut uhka. Entä jos se ei olekaan koko totuus?

Stressireaktio on olemassa juuri siksi, että sen avulla se auttaa meitä valmistautumaan vaativiin tilanteisiin. Se terävöittää keskittymistä, mobilisoi voimavaroja ja auttaa suoriutumaan. Stressin aikana elimistö aktivoi myös korjaavia ja vahvistavia prosesseja. Puhutaan fysiologisesta vahvistuksesta, eli keho ei ainoastaan ​​​​​​​​kuormitu vaan voi myös vahvistua. Stressi kertoo, että jokin asia on meille tärkeä. Emme stressaa välinpitämättömistä asioista.

Jos uskomme, että stressi vie voimat ja sairastuttaa, niin keho ja mieli alkavat herkemmin toimia sen mukaisesti. Jos taas ajattelemme että stressi kuuluu elämään luonnollisena osana ja toimii voimavarana, niin sen vaikutus on erilainen. Stressin tarkoitus on auttaa meitä kasvamaan ja selviytymään, ja sen myötä myönteiset vaikutukset vahvistuvat meissä. Mielen voima on valtava. Ja se on paljon suurempi kuin aina ymmärretään.

Elämme tällä hetkellä epävarmoja aikoja. Paineet, ristiriidat ja jatkuva muutos kuormittavat ihmisiä ja organisaatioita. Kysymys ei ole siitä että onko stressiä vaan siitä, miten siihen suhtaudumme paineen alla. Tutkimuksissa on havaittu, että ne ihmiset parhaiten palautuvat, joille annetaan realistinen ja tasapainoinen kuva stressistä. Ja samalla vahvistetaan ymmärrystä siitä, että omalla suhtautumisella stressiin on merkitystä. Tämä näkökulma on muuttanut myös omaa suhdettani stressiin. Olen alkanut nähdä stressin energiana. Energiana, jota voi opetella ohjaamaan. 

Aiemmin ajattelin stressiä haitallisena ja negatiivisena asiana. Nykyään en enää koe stressiä automaattisesti negatiivisena, vaan se voi olla oman kokemukseni mukaan eteenpäin vievä voima. Se kertoo, että jokin asia on merkityksellinen ja että olen kasvun äärellä. En tarkoita eikö liiallinen ja pitkittynyt kuormitus olisi haitallista. Kestämättömissä tilanteissa ei kuulu vain opetella sietämään enemmän. On tilanteita, joissa olosuhteita täytyy muuttaa, ei vain omaa ajattelua. Positiivisuuteen pakottaminen vie väärään suuntaan. Keskeistä on oppia ymmärtämään ja hyväksymään että stressi on hyvin monimutkainen. Se voi olla haitallista tai hyödyllistä. Tärkeintä on miten siihen suhtaudutaan.

Ajattelutapojen vaikutus on kuitenkin iso. Se kertautuu ajan myötä - hermostossa, kehossa, käyttäytymisessä ja koko elämänlaadussa. Olennaista ei ole, onko ajattelutapa oikea vai väärä. Voi miettiä, että tuoko se sinulle enemmän haittaa vai hyötyä? Siksi koen, että ehkä tärkein kysymys ei ole, miten pääsen eroon stressistä? Vaan miten minä voin muuttaa suhdettani siihen? 

Jos tunnistat itsesi tästä ja haluat oppia työskentelemään stressin kanssa lempeästi mutta vaikuttavasti, autan mielelläni. Rakennamme yhdessä tapoja sinulle, jotta stressi ei enää hallitse sinua, vaan sinä opit hyödyntämään sen voiman. Lopulta ei ole kyse siitä, onko stressi pahasta, vaan siitä mitä opimme tekemään sen kanssa.