Sosiaalinen ahdistus- kun pienetkin tilanteet tuntuvat suurilta

Sosiaalinen ahdistus voi näkyä arjessa monella tavalla. Yksi hyvin tavallinen tilanne on puhelimella soittaminen. Ajatus puhelusta saattaa jo yksinään nostaa sykettä, kiristää rintaa tai saada lykkäämään soittoa yhä uudelleen. Ehkä tunnistat tämän.  

Usein ensimmäinen reaktio on välttää. "Soitan myöhemmin." "Ehkä joku muu voi hoitaa tämän." Hetkeksi olo helpottuu, mutta samalla ahdistus saa hieman lisää valtaa. Se oppii, että tämä tilanne on vaarallinen-ja ensi kerralla kynnys on vielä korkeampi.

Sosiaalinen ahdistus ei kuitenkaan rajoitu vain tilanteisiin, joissa täytyy puhua. Se voi tulla mukaan myös liikkeelle lähtiessä. Esimerkiksi kävellessä kadulla tai kulkiessa kauppakeskuksessa, jossa on paljon ihmisiä. Saatat huomata olevasi jatkuvasti tietoinen muista ihmisistä. Miltä kävelysi näyttää, minne katseesi suuntautuu, oletko liian näkyvä tai jotenkin vääränlainen. Kehossa voi tuntua levottomuutta, huimausta, sydämentykytystä, hikoiluttaa tai tulee voimakasta tarvetta poistua nopeasti tilanteesta. Moni kuvaa tunnetta niin, että olo on kuin koko ajan tarkkailun alla.

Näissäkin hetkissä mieli yrittää suojella. Se ehdottaa reitin vaihtamista, tilanteesta poistumista tai kokonaan kotiin jäämistä. Hetkellinen helpotus on todellinen, mutta samalla elämänpiiri alkaa hiljalleen kaventua. Mikä sitten voisi auttaa?

Yksi keskeinen keino on altistuminen. Ei itsensä pakottaminen tai kylmä suoriutuminen, vaan lempeä ja tietoinen harjoittelu. Ennen puhelua tai kauppaan astumista voi pysähtyä hetkeksi. Laskea kämmenen pöytää vasten, huomata hengitys ja antaa kehon rauhoittua. Ei täydellisesti vaan ahdistuksen kanssa. Sillä altistumisessa mennään epämukavuusalueelle pienin askelin. Kun keho saa toistuvasti kokemuksen siitä, että tilanne on lopulta turvallinen, niin hermosto alkaa oppia uutta. Ahdistus voi olla läsnä, mutta se ei enää ohjaa kaikkea. 

Usein on parempi tehdä jotain pientä kuin ei mitään ollenkaan. Välttely kaventaa elämää huomaamatta, ja samalla ahdistus usein voimistuu ja se sanelee yhä useampia valintoja. On hyvä muistaa;  ahdistus on vain tunne, joka menee ohi. Kun kehon tuntemuksia havainnoi rauhallisesti, ilman yritystä muuttaa tai hallita niitä, niiden voima alkaa usein vähitellen heikentyä.

Pieni esimerkki asiakkaan näkökulmasta. "Aiemmin kauppakeskukseen meneminen tuntui mahdottomalta. Sydän hakkasi jo ovella ja pelkäsin että muut huomaavat ahdistukseni. Aloitimme pienistä askelista; ensin lyhyt käynti, sitten pidempi. Opin pysähtymään ja hengittämään, vaikka olo tuntui epämukavalta. Ahdistus ei kadonnut heti, mutta se ei enää estänyt minua lähtemästä. Nyt uskallan liikkua vapaammin."

Ahdistuksesta ja peloista on mahdollista päästä eteenpäin. Usein se vaatii sitä, että uskaltaa astua pois mukavuusalueelta-ei yksin eikä väkisin, vaan tuettuna ja omaa tahtia kunnioittaen. Kun rinnalla on joku, joka auttaa ymmärtämään kehon reaktioita, rauhoittamaan hermostoa ja pilkkomaan harjoittelun sopiviksi askeliksi. Sinun ei tarvitse selviytyä siitä yksin. 

Ahdistuksesta ei tarvitse "päästä eroon", jotta elämä voi jatkua. Riittää, että sen kanssa oppii kulkemaan niin, ettei se enää päätä puolestasi.  Jos sosiaalinen ahdistus, jännittäminen tai kuormitus rajoittaa arkeasi ja kaipaat siihen tukea, apua on aina saatavilla! 

"Jos tämä teksti resonoi, olet lämpimästi tervetullut tutustumaan palveluihini."