Hyvä mielenterveys ei synny yksin

Tuli mieleen että elämme tällä hetkellä aikaa, jossa oma mieli on jatkuvasti tarkastelun alla. Puhutaan tunteista, jaksamisesta, rajoista ja hyvinvoinnista enemmän kuin koskaan ennen. Mielenterveys ei ole enää tabu, vaan siitä voi puhua avoimesti. Ja hyvä niin, ollaan päästy pois puhumattomuuden kulttuurista.  Nykyhetkeä kuvaa hyvin termi terapiasukupolvi. Se tarkoittaa sukupolvea, joka uskaltaa puhua tunteistaan, hakea apua ja sanoittaa kokemuksiaan avoimesti. Minusta se on hienoa ja hyvä muutos entiseen, sillä mielenterveydestä puhuminen ei ole enää häpeä, vaan luonnollinen osa elämää. 

Tämän hetkisessä ilmiössä on myös se toinen puoli. Kun terapiakielestä tulee liian arkipäiväistä, herkästi aletaan selittää kaikkea mielen kautta. Esimerkiksi miksi käyttäydymme tietyllä tavalla? Miksi jokin tuntuu vaikealta? Miksi toisen sanat herättävät reaktion? yms. Se voi johtaa liialliseen itsereflektioon. Se tekee ylitietoiseksi omasta mielestä ja kaventaa näin ollen elämää jatkuvaan itsetutkiskeluun. Sitä pysähtyy miettimään että onko keskustelu kääntynyt vähän liian sisäänpäin. On kuin elämän merkitys mitattaisiin sen mukaan, miltä minusta tuntuu juuri nyt.

Terapiasukupolvi on siis voimaannuttava ja toisaalta haastava. Se on auttanut meitä ymmärtämään itseämme paremmin, mutta samalla unohtamaan sen että mielenterveys ei ole pelkkä henkilökohtainen projekti. Se on myös yhteydessä toisiin ihmisiin ja ympäröivään maailmaan. Voisiko olla näin että hyvä mielenterveys on on enemmän yhteisöllinen taito kuin yksilöllinen suoritus. Se on kykyä olla yhteydessä itseensä ja toisiin. Kykyä kohdata epämukavuutta  ilman, että kaikki epämukava on heti merkki jostain ongelmasta.

Hyvä mielenterveys on jatkuvaa liikettä, välillä myrskyä, välillä tyyntä ja tietoisuutta ennen kaikkea tietoisuutta siitä, ettemme ole yksin kokemustemme kanssa.  Ehkä hyvä mielenterveys ei ole sitä että minä voin hyvin vaan sitä myös, että me voimme hyvin yhdessä. Se kasvaa arjen kohtaamisissa, myötätunnossa ja siinä että uskalletaan olla ihmisinä toinen toisillemme. 

Voisiko ajatella näin että kun minä kasvaa liian suureksi, me jää helposti varjoon?

Jos tämä herätti sinussa ajatuksia tai haluat miettiä, miten yhteys, hyväksyntä ja läsnäolo voisivat tukea omaa hyvinvointiasi, olet lämpimästi tervetullut keskustelemaan kanssani. Yhdessä voidaan löytää tasapaino, jossa minä ja me kulkevat rinnakkain.